Tänään taas seiskalta ja kohti Joutsenoa. Perillä kunnon reilun puolen tunnin lämmittely ja tutustuminen uuteen maneesiin. Caron ryhmä on siis 3-luokassa kisaavista mini/medikoirakoista koostuva ryhmä. Kouluttajana toimii Minna Itkonen. Vuorossa oli kolme rataa. Ekalla radalla Carolla aivan älyttömästi virtaa ja olisiko putki ollut neljäntenä esteenä, niin suikahti väärään putken suuhun. Radalla myös muuta innosta johtuvaa epätarkkuutta. Ekalla radalla oli mukana kaikki kontaktit, tosi hyviä. Myös kepeille haku hyvä. Tehtiin uudelleen ja paljon parempi. Toisella radalla samanlaista menoa. Saisin kuulemma käskyttää Carolle paljon aikaisemmin esteitä, eli minun olisi päästävä eroon yksi este, toinen este -ajattelusta. Rata pitäisi nähdä hiukan pitemmälle, ettei koirankaan tarvitsisi aina kysellä, että mihin nyt. Kolmannella radalla oli mukana pöytä, ei ongelmia, vaikkei olla sitä pitkään aikaan tehtykään. Tosi mukava treeni oli! Caro liikkui hienosti, ei suurempia virheitä ja vauhti oli upea. Tästä on hyvä jatkaa uudessa ryhmässä.

Vanin ryhmää vetää Henna Karuveha ja usea koirakko alkaa olla kisavalmis. Vanin kanssa ei tehty kokonaisia ratoja. Ekalla radalla tehtiin kunnolla vain putki ja kolmen aidan yhdistelmä. Ohitti viimeisen esteen aina, kaarsi oikein kunnolla sivusta. En tiedä, mitä siinä tapahtui. Toisella radalla oli kolme aitaa - pöytä - putki ja kolme aitaa. Hyvin meni pöydälle asti, en muista milloin viimeksi olisi sitä tehty. Hyppäsi kesken 5 sekunnin pois, joten käskin uudelleen pöydälle. Sit pysyi loppuun. Loppupätkä radasta ihan ok. Treenin loppuun tehtiin vielä itsenäisesti kaikki kontaktit: puomin päässä oli nami, meinaa hypätä ylösnousulla pois (taitaa sekoittaa keinuun). Sitten kun pääsee vauhtiin, menee hyvin puomin loppuun. A:lla ei ongelmia. Keinulla eniten epävarmuutta, tömähdys ei taida olla oikein mukavaa. Pitää jatkossa tehdä niin, että palkitsee aina tömähdyksestä -> tehdä siitä siis positiivinen asia. Kaiken kaikkiaan ihan kivaa menoa Vanin kanssa. Kaikki esteet eivät ole valmiita, joten niitä pitää harjoitella erillään ja sen vuoksi ei päästä vielä tekemään kokonaisia "ratoja". Tehdään siis pätkissä. Pidin Vania irti eikä ottanut muista koirista häiriötä. Tämä oikein hieno juttu, kun ollaan viime aikoina tehty agia ilman muita koirakoita samassa hallissa.

Treenin jälkeen jäähdyteltiin kunnolla ja lähdettiin ajelemaan kotia kohden. Ei ehditty kilometriäkään mennä, kun auto perä alkoi heittelehtiä jäisellä tiellä ja loppujen lopuksi pyörähti ympäri niin, että perä oli menosuuntaan päin. Siitä autoi liukui perä edellä ojaan. Hui hitto, että säikähdin. Onneksi oli lunta, mikä stoppasi auton ja vauhtia n. 50 km tunnissa. Noin puoli metriä jäi väliä takakontin ja koivun väliin. Koiratkin selvisivät säikähdyksellä. Onneksi lähellä oli kaksi miestä ajelemassa trukkitraktorilla ja vetäisivät auton ylös. Autokin säilyi ehjänä. Selvittiin säikähdyksellä, mutta oli tämä sellainen muistutus siitä, että tien päällä voi tapahtua mitä tahansa.