Tänään oli vuorossa toinen Taitavien Tassujen koulutuskerta. Vetinen sää, alustana liukas, jäinen ja märkä maa, joka teetti Carolle tuskaa.

Aloitettiin paikkamakuulla, meni tosi huonosti ensimmäisellä käskyllä maahan (-> hidas ja vino), joten otettiin uusiksi. Sitten meni suoremmin, mutta toooodella verkkainen laskeutuminen maahan. Mentiin läheisen kopin taakse piiloon, aikaa reilu 4 min. Ei ollut piipannut tms., oli rauhallisesti. Kun palattiin koirien luokse, ohjaajat pujottelivat ensin kaikkien koirien rinnalta. Ei tuottanut Carolle ongelmia. PA nousu tarvitsi uuden käskyn (-> tekee tätä paljon, ettei ole mukana paikkamakuun jälkeen). Lisäksi yllätysseuraaminen paikkamakuun jälkeen, Caro jäi istumaan paikalleen...

Sitten seuraaminen, joka oli kaukana seuraamisesta. Eli heti ensimmäisten askelien jälkeen tuli eteen iso vesilammikko, johon Caro ei suostunut kävelemään eikä oikeastaan edes kiertämään sitä. Meni aikaa tuohon säätämiseen ja sitten oli oma ajatus niin hukassa, etten osannut toimia lainkaan liikkeenohjaajan käskytysten mukaan. Jotenkin rävellettiin seuraaminen läpi. Lisäksi Caro varoi minua koko ajan, eli oli koko ajan valmiina hyppäämään alta pois,  jos vaikka sattuisin liukastumaan  sen päälle. Nyt tarvitaan enemmän harjoittelua tällaisilla vaikeilla alustoilla, että oppii toimimaan myös niillä. Ei tästä tämän enempää...

Sitten käytiin läpi ruutua. Teimme jo heti tunnin alussa jokainen omat ruudut. Aloitimme ilman merkkejä, eli nami alustalla, käskytys "ruutuun" ja maahanmeno-käsky. Tosi hitaita olivat Caron menot ruutuihin. Kyllä se meni, mutta sipsutellen. Söi herkut, kääntyi todella hitaasti ja meni maihin, hitaasti. Pikkuhiljaa maahanmeno nopeutui, mutta ei ollut lähellekään Caron tasoa. Kokeilimme myös muiden tekemiä ruutuja niin, että ruudun keskellä oli nami alustalla. Ekassa ruudussa haisteli etummaiset ruutumerkit, jäi katselemaan minua, mutta meni uudella käskyllä keskelle. Vähän samanlaista himmailua oli toisessa ruudussa. Kolmas ruutu oli ehkä paras, meni sipsutellen, mutta suoraan ruutuun ja siitä hyvällä vauhdilla maahan. Viimeinen ruutu oli minun tekemä ja se tehtiin niin, ettei ruudussa ollut makupalaa. Ei mennyt ekalla käskyllä ruutuun asti, jäi vaan katselemaan minua. Käskytin uudelleen, mutta tuijotus jatkui. Sitten liikahdin itse lähemmäksi ruutua ja kyllä se ruutu sitten löytyi...

Todella tahmainen treeni, ei suurempia ilonpilkahduksia, kun koira oli aivan vetämätön alusta loppuun. Tuo on sellainen hienohelma, ettei tassuja sovi kastella yms. Argh. Tämän takia otin vielä kotona sisätiloissa muita juttuja. Eli ekaksi maasta seisomaan nousua. Aivan läheltä namivedätyksellä, kiva tekniikka alkaa tähän löytyä. Joitakin seiso-maahan -siirtymiä. Pitää olla tarkkana,  että takajalat pitävät paikkansa. Lisäksi tunnarikapulan pitoa ja hakemista. Näissä ei mitään sen kummempaa, pitää vaan tehdä rauhallisesti.