Lähdettiin Killerille Jaanan ja Neon seuraksi tokoilemaan. Caro oli, voisiko nätisti sanoa, hieman pihalla. Ei keskittynyt ollenkaan - katastrofin ainekset siis. Seuraaminen: ei seurannut, vaikka oli nyrkit täynnä namia (annan siis vain silloin, kun tekee hyvin mutta ovat vireen nostattajina nyrkissä). Itsellä alkoi keittää ja siinä se sitten olikin. Eihän tuo herkkis seuraa, jos painostan. Siirryttiin sitten luoksetulon stoppeihin: ei reagoinut ensimmäiseen luoksetulo-käskyyn ollenkaan, katseli vain ympärilleen. Argh. Saatiin muutama hyvä stoppi, mutta jouduin uusimaan useaan otteeseen luoksetulo-käskyn. Liekö paineistunut tuosta seuraamisesta, vai mitähän... Sitten kokeilin noutoa: jätin koiran, kävelin vähän matkaa ja tiputin kapulan meidän väliin, pyysin tuomaan luokse. Pyöritteli ekana kapulaa, haisteli maata, tökki kapulaa ja parin hae-käskyn jälkeen toi se pirun kapulan minulle - tai ainakin yritti sitä. Jäi seisomaan etuviistoon, annoin sivulle-käskyn ja sitten tuli viereen. Luovutti kohtuullisen hyvin. Mutta tässä vaiheessa olin itse sen verran kypsä, että Caro autoon ja Vani tilalle,

Sen jälkeen oli Vanin vuoro olla pihalla. Seuraamisessa vilkuili ympärilleen... Kyllä se seurasi, mutta rauhattomasti. Sitten päätin ottaa käännöksiä paikallaan, se sujui paremmin. Vedätin makupalalla. Sen jälkeen otin lelun kanssa muutamia nopeita maahanmenoja, tai en tiedä, oliko ne nopeita. Tipahti maahan joka kerta vasta toisella käskyllä.

Nyt oli aika lähteä Jaanan ja Neon kanssa kävelemään. Käytiin heittämässä kiva lenkki Killerin pusikoissa. Sen jälkeen Carolla oli hyvä vire ja kokeilin uudelleen seuraamista. Nyt en painostanut ja toimi hienosti, kävelin aika vauhdikkaasti, kaartelin ja aina, jos kontakti tippui, vaihdoin suuntaa. Hyvän mielen seuraamista :) Sen jälkeen pari liikkeestä maahanmenoa, palkka heti maahanmenon  jälkeen. Olivat suht nopeita. Lisäksi yksi liikkeestä seisominen siellä keskellä. Ok. Loppuun pari hienoa luoksetulon stoppia. Caron vire oli ensimmäisellä rupeamalla aivan väärä, sitä kiinnosti suhteellisen vieras paikka ja oma käytös oli aivan liian painostava. Tekeminen vapautui heti, kun oma asenne muuttui. Voi kökkö, että sitä osaa välillä olla pönttö.

Kokeilin myös Vanin kanssa uudelleen. Löydettiin seuraamisessa tiivis kontakti ja tehtiin muutama liikkeestä maahanmeno. Lisäksi otettiin lyhyitä, rauhallisia paikkamakuita ja leikittiin loppuun patukalla. Hienointa oli se, että vierestä ajeli useampi auto, mutta tuo reagoinut niihin millään tavalla. Tulihan sitä itsellekin hyvä mieli.