Käytiin siis agin möllikisoissa. Tuloksena pari hyl-rataa ja yksi vitosen rundi. Kaikissa kolmessa radassa oli sama ongelma: en kestä sitä, jos en pysy Caron perässä. Jos omasta mielestä "hallinta" pettää, lopetan ohjaamisen kokonaan. Omaan päähän kasaantuu siis liikaa painetta ja se purkautuu väärällä tavalla: höllään ohjaamista kesken radan. Sain neuvoja tokokouluttajamme mieheltä, että minun olisi mietittävä radalta sellainen kohta, missä rauhoittuisin hetken ja jatkaisin matkaa. Voisin esimerkiksi katsoa taivasta, henkäistä kerran kunnolla ja jatkaa matkaa. Lisäksi oma vartalonliike kaipaa hiomista, käännän helposti selän koiralle ja sen vuoksi Caro menee mihin tahtoo. Ja juuri Caro tarvitsee napakkaa ohjausta, missä ei löysäillä kesken radan. Nyt pitää jakaa treeniradat paloihin ja tehdä kukin kunnolla, tarkasti keskittyen. Tästä sitten siirrytään kokonaisiin ratoihin. Josko sitä näillä eväin saisi oman pään kuntoon :0 Parhaimmat fiilikset tulivat siitä, että Caro meni kolme rataa samalla vauhdilla - ei mitään merkkejä hiipumisesta. Vire alkaa olla agissa kohdallaan (nyt kun sen saman vireen saisi tokoonkin).