Caron kanssa kuukauden tauon jälkeen treeneissä. Odotin, että sillä olisi ollut kunnolla virtaa, mutta ei... Meni taas puoliteholla koko homma. Aluksi meillä oli aita-pujo -yhdistelmä, jossa harjoiteltiin sitä, että ohjaaja erkaantuu koirasta samaan aikaan, kun tämä suorittaa keppejä. Sunnuntainahan meillä oli ongelmia keppien kanssa ja olin hyvä, että tänään tuli keppitreeniä. Yhtä suoritusta lukuunottamatta Caro teki keppejä hyvin molemmilta puolin. Tuo yksi kerta oli sellainen, että Caro tuli pois kepeiltä, koska käänsin itseäni jo seuraavaa estettä kohden (aikaisemmin harjoitus päättyi keppeihin). Tulimme Sannan kanssa siihen tulokseen, että käännän itseäni kisoissa jo seuraavaa estettä varten (vaikken sitä itse tietoisesti tekisikään) ja sen vuoksi Carolla tulee kiire kepeiltä pois. Nyt minun täytyy vaan ajatella, että keppien päässä olisi vielä yhdet kepit... Tämä ajattelutapa auttoi muuten sitten seuraavassa harjoituksessa, pidin kropan kääntyneenä keppejä kohtaan tarpeeksi kauan eikä Caro edes yrittänyt tulla pois. Varsinaisessa harjoituksessa oli vaikeina kohtina pari takaaleikkausta, puomi, kepeille meno vaikeasta kulmasta (keppien haku väärältä puolelta). Toinen takaaleikkaus oli vaikea, Caro tuli jalkoihin joka kerta. Otin sitä haltuun liiankin voimakkaasti. Puomin kontakteilla ei ollut ongelmia, pysäytin alasmeno-kontaktilla ja palkkasin. Keppien hakeminen sujui ihan ok, aluksi minulla oli aivan liian kiire ja alku meni sähellykseksi. Sitten taas rauhoitin itseni ja Carokin meni paremmin. Se, mikä minua vaivasi treenin aikana oli, että Caro nuuskutteli maata. Juostessa nenä meni välillä maahan ja se vaikuttaa nopeuteen. Kaipaan siltä sellaista sähäkkyyttä tekemiseen, sillä tiedän että Carolta sitä myös löytyy. Juttelin asiasta Sannan kanssa ja tultiin siihen tulokseen, että saalisvietin hyödyntäminen pitäisi ottaa Caron kohdalla myös agilityyn. Outoa, että ohjaajalta löytyy vauhtia, mutta koira hidastelee *ollaan me outo parivaljakko* :)