Tänään oli pentuagissa vuorossa putki, kolmen aidan sarja, kepit sekä pussi.Pussissa ei ollut mitään ongelmia, menee vauhdilla eikä päätä huimaa lainkaan :) Aitojen alussa vaadin paikallaoloa, maassa makaaminen tuntuu olevan tuolle luontaisempi vaihtoehto. Vani katsoo tosi tarkkaan minun liikkeitä ja sen vuoksi tuli monta kertaa aitojen välissä suoraan luokse. Käsi on pidettävä koko ajan liikkeen mukaisena tai muuten menee ihan "käsille" koko homma... Saatiin kuitenkin pari onnistunutta suoritusta. Kepeillä en osannut vedättää sitä kunnolla namin avulla. Eka väli menee hyvin, mutta sitten painelee suoraan eteenpäin. Kiirehdin itse liikaa ja sen vuoksi liike menee huonosti. Tämän vuoksi otettiin kahta ensimmäistä väliä ja pikkuhiljaa alkoi se yhteinen sävelkin löytyä. Pussi oli tänään epävarma este. Vani muisti jo kauan aikaa sitten tapahtuneen tilanteen, jossa se jäi pussiin kiinni. Pussinsuuta oli raotettava ja silloin kaikki meni ok. Mutta heti jos pussinsuu oli pienellä, niin palasi takaisin. Tämän kanssa pitää olla kärsivällinen ja tehdä liikkestä taas niiiiiin ihana, mitä se joskus oli. Kaiken kaikkiaan Vani kävi kuumana, se oli todella kiinnostunut muiden tekemisistä ja reagoi haukkumalla. Sen vuoksi rauhoitin sen tasaisin väliajoin maahan makaamaan ja vaadin katsekontaktia aina ennen estettä. Vani on ihan erilainen kuin Caro sekä ohjattavuudeltaan että motivoinnin kannalta. Vanin kanssa saa olla tarkkana oman ohjaamisen kanssa, kun Caro antaa paljon anteeksi. Vania ei tarvitse motivoida hirveästi, se tekee vaan tekemisen ilosta. Caro taas tarvitsee tsemppausta.... Kyllä tässä on itsellä paljon opittavaa! kahden näin erilaisen koiran kanssa!!!

Alkuun otettiin paikkamakuu. Caro oli suhteellisen rauhallinen paikkamakuussa. Ellu kierteli koirien ympärillä ja Caro katseli häntä, mutta ainoastaan pää pyöri. Hieman haisteli, mutta muuten ok. Loppuvaiheessa  vingahti (en tiedä, paljonko oli aikaa mennyt), odotin, että hiljeni ja kävin palkkaamassa. Jäin aika lähelle loppuajaksi. Mietin, että olikohan aika enemmän kuin kaksi minuuttia, voisiko tuo olla niin älykäs, että arvioi jo itse sitä aikaa. Pitääkin ruveta tekemään pitempiä paikkamakuita ettei ainakaan siitä johtuisi tuo vinkuminen. Muuten paneuduttiin Caron tapaan tehdä töitä. Tällä kertaa sain kuulla suoraan sen (mitä olen jo jonkun aikaa omassa päässäni miettinyt), että Caro tekee töitä ikään kuin puoliteholla. Se on teknisesti taitava koira, joka ei yritä kuitenkaan kunnolla. Siltä puuttuu kunnon MOOTTORI, jonka avulla se jaksaisi esimerkiksi koesuoritukset paremmin. Tuota moottoria lähdimme etsimään saalisvietin puolelta. En ole koskaan opetellut leikkimään Caron kanssa ja sen vuoksi olen käyttänyt palkkana namia. Nami ei kuitenkaan riitä pitemmälle asti, sillä se on kyllääntyvä vietti. Viettitaso pitäisi saada nyt nostettua paljon korkeammalle, että Caro jaksaisikin enemmän/kauemmin. Treeni menikin siihen, että opettelin leikkimään Caron kanssa. Yhden kerran sain sen taistelemaan kanssani ja heti saimme vietikkäämmän seuraamisen aikaiseksi. Kyllä siltä saalista löytyy, kysymys vain on se, kuinka saan sen nyt kunnolla esille. Kotitehtäväksi tulikin leikkimisen opettelu. Vanin kanssa olen opetellut leikkimään ja harmittaa ihan vietävästi, että se on jäänyt tekemättä Caron kanssa. Mutta onneksi Carokin on vielä nuori koira... Peli ei ole vielä menetetty :)