Innostuin lähtemään Vanin kanssa Keski-Suomen Kennelkerhon toko-tunnille. Aurinkoinen, -9 asteen pakkassää sai sekä ohjaajan että koiran hymyilemään :) Koirakoiden paljouden vuoksi jakauduimme neljään eri ryhmään ja jokaisessa "koulutuspisteessä" tehtiin vähän erilaisia asioita. Ensimmäisessä pisteessä harjoiteltiin luoksepäästävyyttä. Tänään kouluttajana oli Vanille tuntematon ihminen ja se olikin aika varautunut, perääntyi ja kuului myös murinaa. Otettiin makupala avuksi, ei mitään ongelmia. Kouluttaja neuvoi tukemaan koiraa luoksepäästävyydessä, eli pitämään kiinni kaulapannan läheltä sekä jostain muualta kropasta. Tällöin koira ei pääse pakittamaan ja muodostamaan tilanteesta "mukamas kauheaa". Kouluttajan oma koira on kuulemma ollut samanlainen, eli ilman makupalaa epäröidään ja makupalan kanssa kaikki menee hyvin. Samassa pisteessä otettiin myös paikalla istumista. Kiertelin Vania aika läheltä ja palkkasin tasaisin väliajoin. Nätisti istui paikallaan, hieman etukenossa kylläkin. Toisessa pisteessä oli teemana luoksetulo. Jätimme koiran kouluttajalle ja juoksimme piiloon. Tavoitteena nopea luoksetulo ilman perusasentoa loppuun. Vani tuli älyttömällä vauhdilla ja palkkasin sen motskulla. Ohjaaja kehui luoksetulon nopeutta. Kolmannessa pisteessä haettiin koiralta omatoimista kontaktinottoa. Pidimme herkkupalaa nyrkissä ja koiran piti lopettaa käden raapiminen ym. Monet palkkasivat suoraan siitä, ettei koira enää ollut kiinnostunut herkkupalasta. Itse vaadin Vanilta katsekontaktia, tosi nopeasti oppi sen, että on katsottava minua eikä nyrkkiä. Toisaalta tähän auttoi taatusti se, että olen vaatinut Vanilta aina katsekontaktin ennen ruokailua. Viimeisessä pisteessä tutustuttiin motivointiin ja tarkoituksena oli ainoastaan pistää koiran häntä heilumaan. Me leikimme motskulla ja annoin Vanin retuuttaa motskua aina autolle saakka. Vitsi, että oli iloinen koira ja iloinen mieli kotiin lähtiessä. Tuo on mahtava rakkauspakkaus!!!