Yksityistunnilla harjoittelimme keppejä, käännöksiä ja takaaleikkauksia. Nämä olivat omia toiveitani ja agi-ohjaajani Sanna sanoi myös, mitä meidän kannattaisi nyt harjoitella. Ekana otettiin keppejä, kun Carollahan on ollut sitä taipumusta, että se tulee helposti kepeiltä pois. Siinä ääneen sanoin, että teenköhän jotain väärin, kun niin tapahtuu. Marian mukaan minun pitää muuttaa tuota ajattelutapaa. Koiran on osattava suorittaa kepit niin itsenäisesti, että ohjaaja voi tehdä vaikka kärrynpyöriä vieressä. Ja niinhän se on! Ekana teimme kepit pariin otteeseen ja Maria katsoi ne läpi. Sen jälkeen laitoimme Caron remmiin ja keppien toiseen päähän makupalakipon. Maria toimi apuohjaajana ja katsoi, että Caro menee oikeasta välistä sisään. Caro oli makupalakiposta niin tohkeissaan, että se olisi juossut ilman remmiä suoraan kipolle eikä olisi suorittanut keppejä. Tämä tarkoittaa sitä, ettei Carolle kuitenkaan ole selvää se, mistä välistä mennään sisälle ym. Otettiin keppejä molemmilta puolita, eri kulmista ja Caro teki keppejä tosi hyvin. Jatkamme siis lähitulevaisuudessa keppien harjoittelua remmin avulla. Remmin ja makupalakipon avulla on helppo opettaa myös kulmat koiralle.

Käännöksissä meillä on se ongelma, että Caro tekee aidan jälkeen pitkän kaarron. Kyse on Marian mukaan siitä, ettei koiralle ole opetettu lyhyttä hyppyä, eli nyt Caro spurttaa hyppyyn vauhdilla ja sen vuoksi kaarros menee "pitkäksi". Otimme mukaan valssikäden ja aluksi palkkasimme Caron juuri ennen aitaa. Näin saatiin haltuunotto kuntoon ja koira joutui muuttamaan juoksurytmiään. Sen jälkeen annettiin Caron hypätä este, mutta palkattiin namilla heti hypyn / käännöksen jälkeen. Kaarrokset pienenivät hetkessä. Maria neuvoi, että tulevissa treeneissä minun kannattaa ottaa radalta aina joku kohta, jossa teen haltuunoton heti hypyn jälkeen. Koira oppii nimittäin sen, että jos teen vaan parin aidan kanssa "että kyse on taas tästä", mutta tekee sitten normaaliradalla pitkiä kaarroksia.

Takaaleikkauksissa meillä on puolestaan ollut se ongelma, että Caro "karkaa" minun alta pois. Se ei siis kestä jyräämisen tunnetta. Marian mukaan minun ei kannata lähteä peliin mukaan, eli tekemään takaaleikkauksia älyttömän kaukana koirasta. Alussa Maria toimi namitätinä, eli palkkasi Caron suoraan takaaleikkauksen jälkeen. Häivytimme namitädin nopeasti pois ja aika nopeasti Caro tajusi sen, että se voi tehdä takaaleikkauksen, vaikka näyttääkin siltä, että jyrään sen päälle. Jatkossa takaaleikkausta voi vahvistaa namitädin avulla, mutta voin myös itse heittää namin aidan yli.