Maria Aaltosen tokokurssi kesti neljä tuntia. Meidän lisäksi paikalla olivat Birgitta & bordercollie Veki, Teija & bordercollie Veikka, Riikka & japaninpystykorva Tuike sekä Sini & labradorinnoutaja Sara. Keskityin kurssilla pääasiassa alokasluokan liikkeisiin, mutta sivusimme myös kaukokäskyjä ja noutoa.

Toko-kurssi alkoi meidän osalta luoksepäästävyydellä. Kerroin Marialle Caron tavasta perääntyä, kun tuomari tulee katsomaan hampaat. Siitähän meillä on lähtenyt aina piste pois. Mutta tänään Caro menikin Mariaa vastaan ja jopa hyppäsi vasten. Olin ihan, että HÄH?! Kaipa nuo miestuomarit ovat olleet Caron mielestä pelottavia. Tätä asiaa pitää treenata vielä niin, että pidän Caron paikallaan makupalan avulla. Ja selvä käskysana auttaa varmasti siinä, että Caro lähde väistämään taakse taikka sitten menemään eteenpäin.

Luoksepäästävyyden jälkeen otettiin alokasluokan paikkamakuu kilpailunomaisesti. Siinä tuli esille sitten tämä toinen "ongelma", joka näyttäytyi yhdessä tokokokeessa, eli vinkuminen. Caro alkoi vinkumaan aika nopeasti ja oli hermostunut. Ei kylläkään noussut, mutta kyllä siinä seistessä tulee itselle sellainen olo, että lähteeköhän se. Nyt pitää harjoitella paikkamakuuta edelleen erilaisissa paikoissa ja palkata välillä. Tuo hermostuneisuus on saatava pois ennen kuin siirrymme harjoittelemaan avoimen paikkamakuuta. Muuten tulee liian vaikeaa.

Paikkamakuun jälkeen jatkoimme seuraamisella. Ensimmäinen seuraamiskaavio oli hyvää seuraamista eikä siinä ollut mitään moitittavaa. Toisella kerralla Caro aloitti haistelun ja olen todella iloinen, että tuo ongelma nosti päätään. Tällä kertaa kyse ei tosiaankaan ollut paineistamisesta, vaan Caro luuli löytävänsä herkkupaloja maasta. Maria ohjeisti laittamaan Carolle ohuen, nahkaisen kaulapannan (ei puolikuristava/kuristava). Ja aina kun haistelua esiintyy, koiralle annetaan "pakote", tässä tapauksessa Caro "vedetään" takaisin seuraamiseen ja heti kun katse kääntyy minua kohden alkaa älyttömät tsempalot. Marian mukaan Caro seuraa tosi hienosti, kun se tekee töitä kunnolla. Nyt vaan pitää saada se yrittämään vieläkin enemmän. Maria neuvoi myös "suurentamaan" häiriötä, eli toisin sanoen tiputtelemaan makupaloja maahan. Koiran on pidettävä kontakti maassa olevista herkkupaloista huolimatta . Tällöin esimerkiksi kisoissa voi olla varma koiran suhteen siinä, ettei se taatusti jää haistelemaan maata. Eihän siellä ole makkaranpaloja maassa ja vaikka olisikin niin koira on tottunut tekemään niistä huolimatta töitä. Seuraamisessa toisena ongelmana olivat vinot perusasennot. Caro seuraa suorassa, mutta tekee vinoja perusasentoja liikkeen pysähtyessä. Tässä kohtaa pitää mennä taaksepäin, eli auttaa koira kädessä olevan makupalan avulla oikeaan perusasentoon.

Yhtenä osa-alueena katsoimme liikkeestä maahanmenoa. Maahanmeno on suhteellisen nopea, mutta lisää potkua siinä saisi vielä olla. Seuraamista ei kuulemma kannata ottaa lainkaan, kun haetaan maahanmenoon vauhtia. Otin sellaista harjoitusta, että riehutin Caroa ja samalla liikuin taaksepäin, yhtäkkiä menin itse perusasentoon ja käskin Caron maahan ja heti kun koira meni maahan, palkkana lisää riehumista ja nami. Näin saadaan maahanmenolla paljon toistoja ilman, että siihen tarvitsee sotkea seuraamista.

Näiden osa-alueiden jälkeen katsoimme läpi vielä kaukokäskyt. Matka oli n. 1,5 metriä ja mukana oli muutama maahan-istu -siirtyminen. Caro teki ne nätisti eikä Marialla ollut mitään sanottavaa. Katsottiin vielä, miten meidän kannattaisi lähteä opettelemaan seisomaan nousua. Tämä käytiin läpi ihan vain teorian tasolla niin, että minulle jäi jonkinlainen kuva siitä, mikä olisi oikeanlainen opetustapa.

Saimme lisäksi ohjeet noudon harjoitteluun. Näytin, miten Caro ottaa kapulan suuhun, mutta sylkee sen heti pois. Maria näytti oikeanlaisen otteen siihen, miten koiraa "pakotetaan" pitämämään kapulaa suussa. Teimme muutaman toiston ja Caro jopa havitteli uudelleen kapulaa suuhunsa :-) Nyt vain opetetaan Caroa pitämään kapulaa suussaan (ekana auvstettuna) ja pikkuhiljaa vähennetään apua sekä suussapitämisen aikaa. Ehkä se tästä...  Ongelmahan on ollut se, ettei minulla ole ollut oikeanlaista kuvaa siitä, miten tuo nouto pitäisi opettaa. Marian mukaan naksuttimesta on ollut hyötyä siinä, kun koira opetetaan ottamaan kapula suuhun, mutta nyt siitä kannattaa luopua.

Päivän saldo jäi huomattavasti plussan puolelle. Esille tulivat kyllä kaikki ne ongelmat, joiden kanssa ollaan viime aikoina painittu. Ja yksi ongelma on ohjaajassa, joka ei vaadi tarpeeksi. Annan Carolle liian helposti periksi enkä uskalla käyttää pieniä pakotteita, joita aina väillä ihan oikeasti tarvittaisiin. Lisäksi allekirjoittanut on liian hillitty eikä järjestä koiralle kunnon tsempaloita, kun se on tehnyt oikein. Oppimista on siis vielä ohjaajalla...